Usein ärsyttää elämäntapamuutoksen mainostus, miten helppoa se on. Kuitenkin jokainen joka sitä on yrittänyt, tietää miten helppoa on ajautua sivupoluille ja lopulta palata vanhoihin tapoihin. Kun on oppinut vuosia toimimaan tietyllä tavalla, ei se käy sormia napsauttamalla muuttaa tapojaan. 

Iltapäivällä vanhat tavat huhuilivat ja olin jo antaa periksi. Mutta oikeesti, toisena päivänäkö jo? Itseä oli laitettava vähän ruotuun ja ryhdistäytyä. Vaikeaa se on, itselleen tulee jatkuvasti perustella miksi valinta voisi olla huono ja mikä olisi parempi. Parempi vaikuttaa usein vaan niin tylsältä ja mitättömältä, pitäisi saada jotain erityistä. Peiliin katsominen oli avuksi, samalla perustelu miksi tällä tiellä ollaan. 

Vaikea päivä kaikenkaikkiaan. Toivottavasti huominen on helpompi. 

Tämähän on koettu niin monesti. Ensimmäinen päivä menee hyvin. Niin se meni tänäänkin.

Kun pyrkii muuttamaan asioita, usein ahdistaa heti aluksi se asioiden muuttaminen.  Uusien rutiinien luominen ja opettelu on vaikeaa kun on pinttyneet tavat. Yksinkertaisiakin asioita joutuu muistuttaa itselleen. Vaikeustasoa nostaa mielen muuttuminen ja ne syvälle juurtuneet tavat joiden olemassaoloon myöntäminenkin on usein melko nihkeää. 

Ehkä isoimmat virheet aiemmissa elämäntapamuutoksissa on tullut tehtyä siinä, että yrittää muuttaa liian monta asiaa yhdellä kertaa. Nyt mennään asia kerrallaan, hitaasti mutta varmasti. Ei saa ahnehtia ja kiirehtiä, pitää antaa muutokselle aikaa. Pitää ehtiä sopeutua ajatukseen ja uusiin tapoihin. Ja niitäkin tulee voida muokata omaan tarkoitukseensa sopivaksi. Uskon että tällä metodilla voin onnistua. Ainakin yritän. 

Uudet alut ovat mahdollisuuksia. Yhdessä elämäntapavalmennuksessa puhuttiin usein maanantaisotureista. Sellainen olen itsekin ollut, ja varmaan olen edelleen. Aina ensi viikolla alkavat asiat tapahtumaan. Ensi maanantaina on uusi mahdollisuus. Joskus toivoisi että se mahdollisuus kestäisi edes tiistaihin, usein nimittäin jo maanantain iltapäivällä tähdätään jo seuraavaan maanantaihin. Katsotaanpa mihin tällä kertaa rahkeet riitttää. Huomasin että näitä blogejakin on tullut aloitettua liuta, nekin ovat jääneet siihen kahden päivän fiilikseen, ja odottavat sitä uutta maanantaita, jota ei koskaan tule. Ehkä nyt olisi kuitenkin jo aika antaa maanantaisoturin levätä ja yrittää pitää linja. Toivon että mieli pysyy kropan mukana tällä kertaa.

En aseta toiveita hirveän korkealle, tavoitteet tietysti on, mutta jos niitä hehkuttaa liikaa, ne alkaa vaikuttaa motivaatioon. Eikä yleensä kovin positiivisesti. Toivon itselleni onnea matkaan. Tälläkin kertaa.